Digitaaliset palvelut tukevat julkisia sote-palveluja – eivät ole niiden portinvartijoita

Oikeuskanslerinvirastossa oli hiljattain käsittelyssä kantelu, jossa kysyttiin, ovatko Omaolo-palvelun käyttöehdot tarpeeksi selkeitä.

Omaolo on palvelu, jossa kansalainen voi tehdä esimerkiksi oirearvion sekä terveystarkastuksen. Tarvittaessa palvelu ohjaa käyttäjän hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Palvelun tarkoitus on tukea kansalaisten oma- ja itsehoitoa ja se on käytössä usealla hyvinvointialueella. Omaolo-palvelu on kehitetty terveydenhuollon asiantuntijoiden ja sote-organisaatioiden sekä DigiFinlad Oy:n yhteistyönä.

Kannustamista omaehtoiseen itse- ja omahoitoon

Oikeuskansleri kysyi kantelun yhteydessä, hoitaako DigiFinland Oy Omaolo-palvelun osalta jotain julkista hallintotehtävää eli viranomaiselle kuuluvaa tehtävää.

Omaolo-palvelusta ei säädetä lainsäädännössä eikä DigiFinland Oy ole viranomainen vaan valtion ja vuoden 2023 alusta myös hyvinvointialueiden omistama yhtiö. Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen sekä siihen liittyvä neuvonta ovat hyvinvointialueiden lakisääteisiä tehtäviä. Näin ollen DigiFinland Oy ei voi hoitaa julkista hallintotehtävää eli viranomaiselle kuuluvaa tehtävää.

Tästä huolimatta oikeuskansleri totesi ratkaisussaan, että julkinen valta voi lainsäädännössä säädettyjen velvoitteidensa lisäksi kannustaa ihmisiä omaehtoiseen itse- ja omahoitoon ilman, että kyseisessä toiminnassa itsestään selvästi olisi kysymys julkisen hallintotehtävän hoitamisesta. Tällaisilla julkisten palvelujen lisänä tai ohella tarjottavilla palveluilla ei saa kuitenkaan hankaloittaa kansalaisten oikeutta käyttää julkisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita.

Tästä tuskin on pelkoa. Julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen digitalisointi voi ennen kaikkea auttaa ihmisiä hakeutumaan hoitoon ja palveluihin. Se tukee – paino sanalla tukee – hoidon ja palvelujen saatavuutta ja toteutusta sekä mahdollistaa, että hoitoa saavat sitä kaikkein eniten tarvitsevat. Kun ihmisillä on enemmän mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, he voivat valita itselleen mielekkäimmät ja sopivimmat palvelut.

Vastuuta lakisääteisten sote-tehtävien hoitamisesta ei voi siirtää yksityiselle 

Digitaalinen palvelu ei kuitenkaan voi olla ainoa reitti julkisiin palveluihin. Henkilöllä tulee olla mahdollisuus saada yhteys julkiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon myös muulla tavalla, esimerkiksi soittamalla tai menemällä terveyskeskukseen. Terveydenhuoltolain mukaan potilaalla on oikeus hoidon tarpeen arviointiin, jonka tekee terveydenhuollon ammattihenkilö, ei siis digitaalinen palvelu tai tietokoneohjelma.

Se onkin oikeuskanslerin ratkaisun ydin: sosiaali- ja terveydenhuollon digitaalinen palvelu ei voi toimia niin sanottuna portinvartijana julkisiin palveluihin. Siksi digitaalisen palvelun, kuten Omaolon, ohjeiden on oltava ymmärrettäviä ja käyttäjäystävällisiä. 

Julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto voi hankkia digitaalisia palveluja ja niiden kehittämistä yksityiseltä palveluntuottajalta, mutta on muistettava, että vastuuta lakisääteisten sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien hoitamisesta ei voi siirtää yksityiselle palveluntuottajalle. 

Outi Äyräs-Blumberg
neuvotteleva virkamies, sosiaali- ja terveysministeriö