Strategiprojekt för en reform av regionaliseringen

Nykymuodossaan alueellistamisella tarkoitetaan valtion yksikköjen ja toimintojen sijoittamista pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Nykymuotoinen alueellistaminen aloitettiin vuoden 2000 lopulla. Se perustuu lakiin (362/2002) ja valtioneuvoston asetukseen (567/2002, muutettu 201/2006, 349/2008 ja 350/2011) valtion yksikköjen ja toimintojen sijoittamista koskevasta toimivallasta. Valtion toimintojen alueellistamisen koordinoinnista, seurannasta ja kehittämisestä vastaa valtiovarainministeriö.

Alueellistamisen koordinaatioryhmä julkaisi helmikuussa 2017 selvityksen toimenpidesuosituksineen, jonka mukaan alueellistamislainsäädännön uudistamistarpeet tulisi arvioida mukaan lukien päätöksentekoon liittyvä prosessi sekä koordinaatioryhmän toimiala. Toimenpidesuositus liittyi mm. valtion henkilöstön ja valtiolla tehtävän työn muutokseen. Työn tekemisen tavat ja asiakaspalvelun käytännöt ovat muuttuneet ja muuttumassa merkittävästi tulevina vuosina.

Alkuvuonna 2019 valmistui selvityshenkilöhankkeen (Ikonen ja Reina) loppuraportti ”Valtio alueiden, alueet valtion voimavarana – Alueellistamisesta paikkariippumattomaan työhön, Alueellistamispolitiikka ja -periaatteet 2020-luvulla”. Raportti käsitteli alueellistamisen ja alueellistamispolitiikan uudistamista.

Valtion henkilöstön määrä on eri syistä (mm. tuottavuustoimet, yliopistouudistus, yhtiöittämiset) pienentynyt vuodesta 2006 vuoteen 2017 noin 50 000 henkilöllä. Vuoden 2018 lopussa valtion henkilöstön määrä oli noin 72 900 henkilötyövuotta. Muutosten seurauksena ovat myös eri sektoreiden painoarvot valtionhallinnossa muuttuneet. Valtionhallinnon henkilötyövuosista turvallisuustoimintaan kohdistuu noin 40 prosenttia.