Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen jatkuu hyvinvointialuemallista riippumatta

Hyvinvointialueuudistuksen tavoitteiden toteutumiseksi riittää vielä tehtävää, vaikka moni asia toimii jo nyt aiempaa paremmin. Toimintaympäristön muutokset, alueilta saadut kokemukset ja uudistuva lainsäädäntö tuovat myös uusia kehittämistarpeita.

Perustavanlaatuisin, viivytyksetöntä korjausta vaativa kokonaisuus on hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmä. Sen uudistuksen valmistelu on käynnistynyt valtiovarainministeriön johdolla ja osallistumme sosiaali- ja terveysministeriöstä valmistelutyöhön. Aihe on myös hyvinvointialueiden tulevaisuutta pohtivan parlamentaarisen työryhmän asialistalla.

Rahoitus ja hallintorakenteet ovat työkaluja, jotka mahdollistavat hyvinvointialueiden suoriutumisen tehtävistään: sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastuspalvelujen järjestämisestä. Sosiaali- ja terveysministeriön näkökulmasta on välttämätöntä, että rahoitusjärjestelmän uudistamisen lisäksi uudistamme palveluja mahdollisista erilaisista rakenteista ja malleista huolimatta.

Meidän on kyettävä arvioimaan laajasti ja rohkeasti julkisesti rahoitettujen sosiaali- ja terveyspalvelujen ja koko palvelujärjestelmän uudistamistarpeet. Yhtä olennaista on, että pystymme myös tekemään ehdotukset tarvittavista uudistuksista ja toteuttamaan ne. 

Uudistamisen perusperiaatteena täytyy olla ihmisten oma toimijuus ja vastuunkanto toimintakyvystään ja terveydestään. Tätä yhteiskunnan kaikkien osa-alueiden on tuettava. Kun ammattilaisten tukea tarvitaan, se on saatava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja joustavasti. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema virkanäkemys sosiaali- ja terveydenhuollon tavoitteista vuoteen 2040 mennessä (ns. Sote2040-visio) on hyvä pohja uudistuksille. 

Vahvaa ennakoivuutta ja peruspalveluihin painottumista tarvitsevat erityisesti ikääntyneet, koska ihmiset elävät yhä pidempään. Järjestelmän merkittävään lisärahoittamiseen ei ole realistisia mahdollisuuksia. Sille ei ole kansainvälisten vertailujenkaan perusteella tarvetta, koska rahallisten panostusten lisääminen ei automaattisesti paranna palvelujen vaikuttavuutta. Vaikuttavuus on kuitenkin olennaisinta ja kaikille osapuolille tavoiteltavaa.

Olemme ministeriössä tehneet tällä hallituskaudella töitä, jotta palvelujen perustuminen vaikuttavuuteen vahvistuisi. Esimerkkejä tästä ovat palveluvalikoiman periaatteita koskeva valmistelutyö sekä useat selvitykset siitä, miten kehittää menetelmien ja palvelujen tutkimukseen perustuvaa arviointitoimintaa. Menetelmiin kuuluvat myös erilaiset teknologiset ratkaisut, kuten tekoäly. Niillä voidaan tehostaa palvelujen tuottamista, parantaa palvelujen laatua ja palveluprosessien sujuvuutta sekä parantaa asiakkaiden palvelukokemusta. 

Sosiaali- ja terveyspalveluja koskevaa lainsäädäntöä on pitkään kehitetty pääosin pienin muutoksin ilman isoa visiota tai suunnitelmaa kokonaisuudesta. Siksi lainsäädäntömme on paikoin monimutkaista ja osin vaikeatulkintaista. 

Lainsäädännön pirstaleisuus lisää epäjohdonmukaisuutta asiakkaiden palveluprosesseissa ja voi pahimmillaan johtaa palvelujen epätasa-arvoisuuteen. Samalla on syntynyt intressiristiriitoja palvelujärjestelmän sisällä ja sen ulkopuolella. Näitä ovat esimerkiksi aluepoliittiset tavoitteet, eri ammattiryhmien edut, koulutukselliset näkökohdat tai yksityisten yritysten julkiselle toiminnalle vastakkaiset ansaintalogiikat. 

Tämä kaikki vaikeuttaa hyvinvointialueiden toiminnan yhdensuuntaista uudistamista. On välttämätöntä, että siirrämme hyvinvointialueiden ohjauksen painopistettä yksityiskohtaisista juridisista vaatimuksista siihen, että sosiaali- ja terveyspalveluille asetettavat tavoitteet ovat selkeitä, konkreettisia ja mitattavia, ja että ne saavutetaan. Siksi teemme aloitteita esimerkiksi hyvinvointialueiden parlamentaariselle työryhmälle ja tulevan hallitusohjelman virkavalmisteluun.

Hyvinvointialueiden jatkuva uudistaminen edellyttää ministeriöiden ja hyvinvointialueiden osallistumista ja sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin. Erityisesti palvelujen uudistamisesta on välttämätöntä käydä laajaa kansalaiskeskustelua. Julkisen palveluvalikoiman määrittely selkeästi ja avoimesti on myös keino vahvistaa ihmisten luottamusta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmään.

Minna Saario

Saario toimii sosiaali- ja terveysministeriössä ohjausosaston osastopäällikkönä.