Pääministerin ilmoitus eurooppalaisesta vakauttamispaketista

Arvoisa puhemies,

Eurooppa ja eurooppalaiset kansat ovat viimeisten kuukausien ja viikkojen aikana kohdanneet poikkeuksellisen suuria haasteita. Ennen viime viikonlopun kokousten päätöksiä markkinoiden luottamus EU-maiden, ja etenkin eräiden Euroopan talous- ja rahaliiton jäsenmaiden julkisen talouden kantokykyyn oli rajussa laskussa. Valtioiden uskottavuus taloudellisena toimijana ja lainan takaisinmaksajana horjui ja luottamuksen rapautuminen oli monen maan kohdalla johtamassa kohtuuttomiin lainakorkoihin ja rahoitusvaikeuksiin.

Kriisille on ahkerasti etsitty syyllisiä. Tässäkin salissa on useaan otteeseen vaadittu tilille milloin pankkeja tai muita sijoittajia, milloin euroa ja EMU-jäsenyyttä, milloin liian hitaasti tai nopeasti ongelmaan tarttunutta Euroopan unionia. Todellinen syypää on kuitenkin monessa maassa harjoitettu vastuuton talouspolitiikka sekä siitä seuranneet ylivelkaantuminen ja romutettu kilpailukyky. Kreikassa syyllistyttiin edellisten hallitusten aikana jopa tahalliseen harhaanjohtamiseen ja tilastojen väärentämiseen. Näistä syistä alkunsa saanut markkinoiden levottomuus eskaloitui viime viikon aikana kestämättömäksi ja erityisesti ongelmamaiden lainamarkkinoilla korot nousivat jyrkästi.

Edes kaikkein heikoimmassa tilassa olevan Kreikan tilanteen ratkaiseminen ei riittänyt rauhoittamaan tilannetta. Epäluottamuksen aalto voimistui ja leveni ja laineet osuivat jo lähiympäristöön. Selviä tartuntaoireita Kreikan kriisistä alkoi ilmetä mm. Portugalin, Espanjan ja Irlannin valtion lainoissa ja luottoluokituksissa. Tauti oli leviämässä hallitsemattomiin mittoihin.

Valtioiden lainakustannusten kestämättömän nousun lisäksi kriisi saattoi uhata eurooppalaista pankkijärjestelmää ja tätä kautta koko euroalueen talouden elpymistä. Koska eurooppalaisella pankkisektorilla on merkittäviä saatavia valtioiden joukkovelkakirjoissa, markkinoilla alkoi esiintyä painavia huolia pankkijärjestelmän vakavaraisuudesta.
Loppuviikkoa kohti alkoi näkyä yhä selkeämmin viitteitä siitä, että epäluottamus pankkien välillä oli nopeassa kasvussa. Tilanne alkoi huolestuttavasti muistuttaa syksyn 2008 tapahtumia. Oli selvää, että on ryhdyttävä päättäväisiin toimiin tilanteen vakauttamiseksi ja dominoefektin estämiseksi rahoitusmarkkinoilla.

Oli toimittava nopeasti – ja yhdessä. Euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden hallitusten päämiehet kokoontuivat viime perjantaina 7.5. Sovimme talouspolitiikan koordinaation pikaisesta tehostamisesta ja vaadimme komissiolta välittömästi esitystä Euroopan talouden vakauttamismekanismista. Esitys oli määrä saada valmiiksi puolessatoista vuorokaudessa ennen sunnuntaina 9.5. pidettävää EU-maiden valtiovarainministereiden ylimääräistä Ecofin-neuvoston kokousta.

Viikonlopun tiivis EU-kokouksien putki päätyi lopulta takaamaan systeemin kestävyyden järeällä rahoituspaketilla. Myös Kansainvälinen valuuttarahasto päätti tarvittaessa osallistua markkinoiden vakauttamiseen merkittävällä panoksella. Lisäksi Euroopan keskuspankki ilmoitti päätöksen jälkeen mittavista toimista, jotka EU:n ja IMF:n muodostaman vakauttamispaketin ohella turvaavat luottamuksen säilymistä Euroopassa. Välitön markkinareaktio sunnuntain jälkeen osoitti, että ratkaisu oli välttämätön ja mitoitukseltaan riittävän suuri. Markkinat ovat kuitenkin edelleen kiistatta hermostuneessa tilassa, minkä johdosta päätösten toimeenpanossa on tärkeätä edetä määrätietoisesti.

Viikonlopun vakauttamispaketti oli voimannäyttö EU:n yhteisestä tahtotilasta. Yhteinen poliittinen tahto voitti hallitsemattomat epäluulot. Yhteinen voimakas reaktio osoitti kuinka päättäväisellä yhteistyöllä saadaan tuloksia aikaan. Keskinäinen luottamus vahvistui, ei pelkästään rahoitusmarkkinoilla, vaan myös jäsenmaiden välillä. EU-maiden keskinäinen luottamuksen osoitus palautti luottamusta myös markkinoille.

Arvoisa puhemies,

Viikonloppuna sovittu vakauttamispaketti koostuu koko EU-alueen vakautusmekanismista, euroalueen uudesta perustettavasta rahoitusyhtiöstä sekä Kansainvälisen valuuttarahaston toimista. Lisäksi tulevat Euroopan keskuspankin toimet.

Paketin kokonaismäärä on enintään 750 miljardia euroa, mistä EU:n osuus on enintään 500 miljardia euroa ja IMF:n enintään 250 miljardia euroa.

Ensinnäkin päätettiin EU:n yhteisen vakautusmekanismin perustamisesta. Mekanismista olisi tarvittaessa myönnettävissä lainamuodossa rahoitusapua niille jäsenmaille, jotka saattaisivat muutoin ajautua vakaviin taloudellisiin ongelmiin. Tätä tarkoitusta varten varataan EU-budjetista 60 miljardia euroa. Mekanismi on määräaikainen; se pidetään voimassa niin kauan kuin se on tarpeen rahoitusmarkkinoiden vakauden turvaamiseksi. Tuen myöntämiselle asetetaan tiukat ehdot, jotka vastaavat IMF:n vakautusohjelmien ehtoja.

Toiseksi euroalueen valtiot sopivat uuden erityisrahoitusyhtiön (special purpose vehicle) perustamisesta. Kyseinen yhtiö voisi hankkia euroalueen valtioiden takauksilla rahoitusta markkinoilta ja kanavoida luottoja rahoitusta tarvitseville valtioille. Euromaat sopivat tälle lainanotolle takauksen 440 miljardin euron määrään saakka. Eri euromaiden osuudet takuujärjestelystä perustuvat EKP:n pääomaosuuksiin, kuten Kreikka-lainoissakin. Suomen osuus on 1,80 %, mitä vastaava laskennallinen osuus 440 miljardista eurosta olisi 7,9 miljardia euroa. Osuus voi kuitenkin vaihdella, mikäli lainan tarpeessa oleva maa ei itse osallistu rahoitukseen. Tämä valtion takauksiin perustuva lainajärjestelyväline on luonteeltaan määräaikainen; kestoksi on määritetty kolme vuotta. Suomen osallistuminen takausjärjestelyyn edellyttää lopulta eduskunnan suostumusta. Hallitus antaa lähiaikoina esityksen eduskunnalle Suomen osallistumisesta erityisrahoitusyhtiöön. Lisäksi hallitus pyytää erikseen eduskunnan suostumukset valtiontakausten antamisesta, jos erityisrahoitusyhtiöltä pyydetään rahoitustukea.

Kolmanneksi IMF ilmoitti osallistuvansa pakettiin edellä mainitulla enintään 250 miljardilla eurolla.

Suomen lähtökohta oli, että kokonaispaketin on oltava uskottava, vaikuttava ja kaikilta osin tiukan ehdollinen. Neuvoteltu paketti täyttää kaikki nämä ehdot. On myös muistettava, että kyse on lainoista ja tarve sellaisten nostamiseen ratkeaa vasta myöhemmin. Lisäksi on otettava huomioon, että jos joku euromaa tarvitsisi lähiaikoina rahoitusapua, se maksettaisiin ensivaiheessa uudesta EU:n yhteisestä vakausmekanismista eli EU-budjettiin varatusta 60 miljardista eurosta. Vasta toisessa vaiheessa, jos rahoitusapua tarvitaan lisää, sitä myönnetään euromaiden erityisrahoitusyhtiöstä.
Kokonaisuuden kannalta on myös erittäin tärkeää, että EKP on ilmoittanut tukevansa markkinoita ostamalla jälkimarkkinoilta sekä valtioiden että yritysten liikkeelle laskemia joukkovelkakirjalainoja parantaakseen toimimattomien markkinoiden syvyyttä ja likviditeettiä.

Arvoisa puhemies,

Rahoitusmarkkinoiden sääntelyn ja valvonnan uudistamisen nopeuttaminen on keskeinen osa sunnuntaina sovittua pakettia. Tähän kokonaisuuteen kuuluvat erityisesti johdannaismarkkinoiden tiukempi sääntely ja luottoluokituslaitosten roolin uudelleenarviointi.

Suomi on tukenut jo aiempia pyrkimyksiä johdannaismarkkinoiden avoimuuden ja vakauden lisäämiseksi sääntelyteitse. Tämä työ onkin jo hyvässä vauhdissa. Työssä on tärkeä huomioida johdannaismarkkinoiden kansainvälinen luonne ja sen edellyttämä kansainvälinen sääntely-yhteistyö.

Viikonlopun neuvottelujen tuloksena päätettiin jatkaa työtä myös pankeilta perittävän vakausmaksun säätämiseksi. Suomi oli jo aiemmin ilmoittanut kannattavansa maksun harmonisointia EU-tasolla ja onnistui lopulta ajamaan tavoitteen myös sunnuntain kokouksen päätelmiin. Useat maat ovat finanssikriisin jälkeen ottaneet vakausmaksun käyttöön.

Vakausmaksun keräämisellä voidaan varautua tuleviin kriiseihin ja varmistua siitä, että rahoitussektorin toimijat kattaisivat itse suuremman osan rahoituskriisien kustannuksista. Varojen keräämisen perustan harmonisointi EU-tasolla onkin kannatettavaa, vaikka varojen käyttö ja niiden hallinnointi tulisi tässä vaiheessa jättää kansalliseen harkintaan. Vakausmaksun yksityiskohtien päättämisessä ei ole kuitenkaan mielekästä kiirehtiä, vaan valmistelussa tulee painottaa malttia ja huolellisuutta. Valmistelussa tulee kiinnittää huomiota myös pankkien vakavaraisuusvaatimuksiin tuleviin muutoksiin.

Sunnuntaisessa paketissa päätettiin myös selvittää mahdollisuudet globaalin transaktioveron aikaansaamiseksi. Aiemmin erityyppisiä transaktioveroja on esitetty ratkaisuksi sekä rahoitusmarkkinoiden epävakauden vähentämiseksi, että tulojen lähteeksi eri tarkoituksiin. Useissa maissa on jo käytössä joitain transaktioveroja (kuten leimaveroja) ja arvopaperimarkkinoiden pitkälle keskitetty selvitystoiminta auttaisi veronkannossa.

Transaktioverojen selvitystyön yhteydessä on välttämätöntä pureutua myös mahdollisiin sudenkuoppiin, kuten veronkierron tai kuluttajille lankeavan kustannusnousun mahdollisuuksiin ja löytää keinot niiden tilkkimiseen.

Ministerit sopivat myös kiirehtivänsä työtä, joka liittyy rahoitussektorin kriisien hallintaan ja kriisinratkaisumenettelyihin. Suomi on pitänyt kriisinhallinnan kehittämistä EU:ssa erittäin tarpeellisena. Olemme myös toistuvasti korostaneet, että valvontaa ja kriisinhallintaa on kehitettävä samanaikaisesti eikä toisistaan käytännössä riippumatta. On tärkeää luoda tehokas ja nopea mekanismi, joka voi tarvittaessa hoitaa myös suurten ja monimutkaisten pankkien ongelmia. Se on perusedellytys kansainvälisten finanssikriisien ehkäisemiselle ja hallitsemiselle.

Arvoisa puhemies,

Akuutin kriisin päälle kaatuessa huomio karkaa helposti pois niistä perussyistä, jotka ovat kriisiin johtaneet. Esimerkiksi Kreikan tapauksessa on jatkuvasti viitattu holtittomaan taloudenpitoon ja yli varojen elämiseen. Tämä kaikki pitää toki paikkansa. Mutta jos halutaan todella muuttaa kehityksen suuntaa, on mentävä paljon syvemmälle. On nähtävä metsä puilta.

Pitkään on toisteltu sitä, että kreikkalaiset väärensivät numeroita ja antoivat komissiolle ja muille jäsenvaltioille väärää informaatiota. Tosiasiassa Kreikan talouden kehno tila ja talouden kilpailukyvyttömyys on ollut pitkään tiedossa paitsi komissiossa myös muissa jäsenvaltioissa ja rahoitusmarkkinoilla.

Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota siihen, että EU:lla ei tähän mennessä ole ollut mahdollisuutta tarttua tähän kehityskulkuun. On ikään kuin pelattu samaa peliä samoilla säännöillä, mutta ilman tuomaria saatikka maalikameroita. Meillä ei ole ollut riittävän järeitä keinoja puuttua yksittäisten maiden vilpilliseen tai muutoin holtittomaan talouspolitiikkaan.

Kreikka on ollut yksi suurimpia - jollei suurin - EU:n rakennetukien vastaanottajista. Siitä huolimatta Kreikan talouden rakenteet ja kilpailukyky ovat kaiken aikaa heikentyneet. Sen sijaan, että tavoiteltu jäsenvaltioiden lähentyminen olisi edennyt euroalueella, onkin tapahtunut eriytymistä. Tämä on ongelma, johon olisi pitänyt voida puuttua jo vuosikausia sitten.

Ongelman ydin on siinä, että meillä ei ole ollut riittäviä välineitä estää väärän suuntaista kehitystä ja politiikkaa. Euromailla on selvä yhteinen intressi, ei vain finanssipolitiikan vaan myös talouspolitiikan koordinoimiseksi.

Kestämättömän taloudenpidon suhteen Kreikka ei valitettavasti ole yksittäistapaus. Haastavassa tilanteessa ovat monet muutkin EU- ja euroalueen maat. Joillakin näistä näyttää olleen taipumusta ajatella, että jäsenyys euroalueella merkitsee turvasatamaa eikä tarvetta uudistustoimiin EMU-jäsenyyden myötä enää ole.

Tämä ajattelutapa heijastuu osin siinä kahtiajaossa, joka nyt leimaa euroaluetta. Eräät maat ovat vaarassa vajota heikon kilpailukyvyn ja hitaan talouskasvun ansaan eikä edessä oleva väestön ikääntyminen suinkaan auta asiaa.

Arvoisa puhemies,

Eurooppa ja erityisesti euroalue on suuren remontin tarpeessa. Tämän herätyksen suhteen kriisistä voidaan ajatella olleen jopa hyötyä. Eurooppa on selvinnyt tähän saakka ilman tuntuvaa rakennesopeutusta, vaikka sille olisi voinut olla suurikin tarve.

Viime viikonvaihteessa kyettiin torjumaan jo todennäköiseltä näyttänyt väkivaltainen sopeutus. Olisi kuitenkin suuri virhe vetää johtopäätös, jonka mukaan asiat olisi nyt selvitetty eikä ongelmia enää olisi. Taustalla olevat isommat ongelmat ovat pitkälti rakenteellisia. Tämän vuoksi on ymmärrettävää, että ratkaisujen löytäminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja vahvaa poliittista tahtoa.

Euroopan talouden uudistamiskeskustelussa on painotettu erityisesti julkisen talouden kestävyyttä ja velkaantumisen taittamista. Velkaantumisen kasvu voi velkadynamiikan vuoksi hitaan kasvun ja inflaation oloissa jatkua vielä pitkään, vaikka julkisen talouden tasapainottamisessa edettäisiinkin. Tästä syystä 3 %:n alijäämäraja ei ole mikään maali, jonka saavuttamisen jälkeen kreikkalaiset tai edes suomalaiset voisivat olla tyytyväisiä.

Komissio julkistaa tänään tiedonannon talouspolitiikan koordinaatiosta. Se käynnistää pelisääntöjen uudistamiseen tähtäävän keskustelun, joka jatkuu aina vuoden loppuun asti puheenjohtaja Van Rompuyn vetämässä työryhmässä. Suomella on selkeät lähtökohdat tähän työhön. Vakaus- ja kasvusopimusta on vahvistettava. Huomio on kiinnitettävä velkaantumiseen. Varoituksista piittaamattoman holtittoman taloudenpidon on johdettava uskottaviin, tuntuviin sanktioihin. Vapaaehtoisuuteen perustuvaa verokoordinaatiota on kehitettävä. Suomi on ajanut näitä tavoitteita jo pitkään. Tätä työtä jatketaan aktiivisesti ja rohkeassa etukenossa.

Suurten alijäämien taustalla on riittämätön kilpailukyky globaaleilla markkinoilla. Kaikkien EU-maiden on panostettava entistä enemmän rakenteellisiin toimiin ja markkinoiden toiminnan tehostamiseen. Meillä ei ole varaa antaa kilpailukykymme rapautua. Työn alla oleva Eurooppa 2020 -strategia on tässä työssä tärkeässä roolissa.

Unionin kaiken toiminnan on oltava johdonmukaista. On tiivistettävä toimintaa etenkin niillä alueilla, joilla yhteinen etu on konkreettisin ja joilla unioni on kasvun ja kilpailukyvyn kehittymisessä avainroolissa. Tällaisia alueita ovat mm. sisämarkkinoiden kehittäminen, mukaan lukien digitaaliset sisämarkkinat, talouspolitiikan eri osa-alueet, ilmasto- ja energiapolitiikka sekä investoinnit tulevaisuuteen kuten tutkimukseen ja innovaatiotoimintaan. Pitää olla uskallusta syventää yhteistyötä myös uusille alueille, jos olemassa olevien pullonkaulojen poistaminen sitä vaatii.

Arvoisa puhemies,

Syksyllä 2008 teimme nyt tehtyä vielä suurempia päätöksiä rahoitusmarkkinoiden vakauttamiseksi ja elvytystoimiksi. Silloin oli selvää, että pysyvä tulos saadaan aikaan vain muuttamalla rahoitusjärjestelmää koskevia sääntöjä. Sääntöjen uudistustyötä tehdään nyt myös kansainvälisellä yhteistyöllä.

Vielä muutama päivä sitten Eurooppa oli uuden vakavan tilanteen edessä. Markkinat olivat levottomat, monen valtion rahoituskyky horjui ja epäluottamus ehti jo heijastua myös muihin maanosiin. Alkavan kriisin poikki viheltäminen oli välttämätöntä ja siihen tarvittiin viime viikonloppuna sovittua uskottavaa eurooppalaista vakauttamispakettia. Paketti oli välttämätön ja oikein mitoitettu. Se antoi vaikeuksissa olleille maille lisäaikaa tasapainottamistoimien toteuttamiseen, vaikka ei ratkaissutkaan pinnan alla olevia kriisin todellisia syitä. Siksi nyt on puututtava myös niihin.

Kun poliittisina päättäjinä vedämme johtopäätöksiä siitä, mitä on tapahtunut ja mitä hallitus nyt esittää, pätee edelleen se kokeneen poliitikon neuvo, että kantamme olkoon sellainen, joka on järkevä ja jota voidaan puolustaa kaikissa olosuhteissa.

Valtio, joka elää vuosikaudet yli varojensa, on itse johtanut itsensä pulaan. Syy ei ole niiden pankkien tai eläkerahastojen, jotka ovat vuosia sitten silloisella korolla lainanneet tällaiselle maalle rahaa. Kenet se pelastaa, että pankkeja syytetään jonkun maan ahdingosta? Neuvooko joku, että suomalaisten pankkien ja eläkerahastojen olisi pitänyt vetää varansa pois ongelmamaasta? Että jokaisessa maassa tehtynä se olisi vakauttanut tilannetta? Tai että Euroopan kansojen edun mukaista rahamarkkinajärjestelmää kehitettäisiin vastustamalla Kreikan lainoitusta tai eurooppalaista vakauttamispakettia?

Vaikka uhkaava kriisi saatiin nyt taltutettua ennen täydellistä kaaosta, olisi virhe kuvitella, että voisimme vain palata entiseen. EU ja yli varojensa eläneet jäsenmaat saivat opetuksen yhdennellätoista hetkellä. Välttämättömät hätäkorjaukset saatiin tehtyä, mutta perusremontti on nyt edessä. Tässä remontissa unionin pitää muuttaa pelisääntöjään ja tehostaa niiden noudattamista. Vastaavasti jäsenmaiden on välttämätöntä uudistaa ja tasapainottaa talouttaan sekä parantaa tuottavuutta. Tämä on ainut tie työn, toimeentulon ja hyvinvoinnin luomiseksi. Uskon, että Eurooppa pystyy siihen.