Tuomioja globalisaatioseminaarissa: Uusia kehitysrahoitusmuotoja tuettava
Ulkoministeri Erkki Tuomiojan mukaan uusia ja innovatiivisia kehitysrahoitusmuotoja koskeva poliittinen keskustelu ja aloitteellisuus ovat vilkastuneet merkittävästi viimeisen parin vuoden aikana. Tuomioja puhui globalisaation hallinnan Suomelle ja Euroopalle asettamia haasteita käsittelevässä seminaarissa keskiviikkona 4. lokakuuta Helsingissä.
Helsinki-prosessi on Tuomiojan mukaan toiminut yhtenä näidenkin kysymysten keskustelufoorumina. Keskusteluasetelma on merkittävästi muuttunut. Takavuosina muun muassa Tobinin vero ja lentolipuista perittävä ylimääräinen maksu olivat lähinnä globalisaatiokriittisten kansalaisjärjestöjen asialistalla. Nykyisin ne ovat myös hallitustenvälisen yhteistyön keskiössä, jossa mukana on nelisenkymmentä "samanmielistä maata" eri puolilta maailmaa. Merkillepantavaa on, että EU:n kaikki suuret jäsenmaat Ranska, Iso-Britannia, Saksa ja Espanja, ovat siinä mukana, totesi Tuomioja.
Tämän uuden maaryhmän yhteistyön lähtökohtana on, että vuosituhatjulistuksen kehitystavoitteiden toteuttamiseksi tarvitaan varsinaisen kehitysyhteistyön lisäksi uutta rahoitusta. Ryhmä on sitoutunut edistämään innovatiivisten kehitysrahoitusmuotojen synnyttämistä ja levittämistä sekä kehittämään erityisesti erilaisia kansainvälisiä vero- ja maksumalleja. Ryhmän mielenkiinnon ja työn kohteena ovat lähemmäs kymmenen eri ideaa valuutanvaihtoverosta globaalilottoon asti.
Suomessa hallitus on antanut muutaman asiaa koskevan selvityksen eduskunnalle, ja eräitä kantoja on otettu Euroopan unionin piirissä esitettyihin aloitteisiin. Yleisesti voidaan kuitenkin sanoa, että Suomi on toistaiseksi ollut varsin pidättyväinen näiden uusien rahoitusideoiden suhteen. Niistä käytävään keskusteluun ja esilläpitoon on toki suhtauduttu myönteisesti, mutta usein aika teknokraattisin perustein on katsottu, ettei niihin voida sitoutua ainakaan tässä vaiheessa, totesi Tuomioja.
Tuomiojan mielestä on tärkeää, että Suomessa tarkistettaisiin linjauksia. Vielä tällä hallituskaudella voisimme tutustua tarkasti kehitysrahoitusta työstävän maaryhmän kantoihin ja ehdotuksiin sekä tehdä uuden periaatelinjauksen, jonka pohjalta voisimme liittyä tämän niin sanotun pilottiryhmän jäseneksi, ehdotti Tuomioja. Seuraavaan hallitusohjelmaan tulisi sitten sisällyttää astetta konkreettisempi linjaus niistä uusista kehitysrahoitusmuodoista, joiden edistämiseen Suomi sitoutuu.
Tuomioja käsitteli puheessaan myös toteutumatonta MAI-sopimusta. Vaikka sen hylkääminen oli perusteltua, olen sitä mieltä, että tarvitsemme kipeästi yhdessä sovittuja monenkeskisiä sääntöjä, joilla määritellään sekä investoijien että isäntämaiden vastuita, velvollisuuksia ja oikeuksia, painotti Tuomioja. Näiden sääntöjen tulisi asettaa standardit sekä yritysten yhteiskuntavastuulle että hallitusten syrjimättömyyspolitiikalle. Näin turvattaisiin, että investoinnit aikaansaavat yhteistä hyvää, eivätkä johda työelämän normien, ympäristönsuojelun tai sosiaalisen vastuun laiminlyönteihin. Tämä olisi erityisesti kehitysmaiden ja niiden haavoittuvien talouksien etujen mukaista. Nopeasti kasvava kahdenvälisten investointisopimusten verkko ei ole tarkoituksenmukainen vastaus näihin tarpeisiin.
Vanhan MAI:n kuoppaamisen jälkeen näitä kysymyksiä on käsitelty monilla foorumeilla. Helsinki-prosessin konsultatiivisen verkoston kokouksessa esitettiin kesäkuussa kysymys, voisiko Helsinki-prosessi tässä vaiheessa tehdä jotain maailmanlaajuisesti hyväksyttävien ja tasapainoisten sääntöjen aikaansaamiseksi suorille ulkomaisille investoinneille. Saamaani palautetta voidaan luonnehtia myötäsukaiseksi, mutta varovaiseksi, sanoi Tuomioja. Harva kiistää investointeja koskevien pelisääntöjen yleistä tarvetta. MAI-prosessin kokemukset ovat kuitenkin jättäneet sen verran vammoja, että on vaikeaa nostaa kysymystä uudestaan poliittiselle agendalle. Helsinki-prosessin agendalla tämä kysymys nyt on, mutta nähtäväksi jää, mihin se johtaa, totesi Tuomioja.
Lisätietoja: ulkoministerin lehdistöavustaja Susanna Parkkonen, puh. 040 545 1275