Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lagar om ändring av lagar som gäller lätta bilar

Mål och resultat

Esityksen tavoitteena on varmistaa, että ajoneuvolaki, ajokorttilaki ja muut kevytautoihin liittyvät lait ovat yhteensopivia Euroopan unionin lainsäädännön kanssa. Kumottavaksi esitetään ajoneuvolain muuttamisesta annettu laki (130/2019), ajokorttilain muuttamisesta annettu laki (131/2019), ajoneuvoverolain 4 §:n muuttamisesta annettu laki (133/2019), arvonlisäverolain 114 §:n muuttamisesta annettu laki (136/2019), autoverolain 1 §:n muuttamisesta annettu laki (134/2019), polttoainemaksusta annetun lain 1 §:n muuttamisesta annettu laki (135/2019) ja rikoslain 23 luvun 12 §:n muuttamisesta annettu laki (137/2019).

Sammandrag

Hankkeessa valmistellaan hallituksen esitys eduskunnalle kevytautoja koskevien lakien kumoamisesta. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan viimeistään 1.11.2020, jotta kevytautoja koskeva lainsäädäntö ei ehdi tulla voimaan ja siten välttää lainsäädännön oleminen ristiriidassa Euroopan unionin lainsäädännön kanssa.

Utgångspunkter

Eduskunta hyväksyi 18.12.2018 muutettuna kevytautoja koskevat lait ja määräsi ne voimaantulevaksi 1.11.2019. Asiaan liittyvien asetusten ja määräysten valmistelun yhteydessä kävi kuitenkin ilmi, että ehdotuksen suhteessa Euroopan unionin lainsäädäntöön on sellaisia ongelmia, että asiaan liittyvien lakien voimaantuloa olisi lykättävä, kunnes ehdotukseen liittyvät ongelmat voitaisiin ratkaista. Eduskunta hyväksyi voimaantulon siirtämisen 16.10.2019 ja lain uusi voimaantulopäivä on 1.11.2020. Liikenne- ja viestintävaliokunta piti omassa mietinnössään välttämättömänä, että liikenne- ja viestintäministeriö ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimiin ratkaisujen löytämiseksi.

Liikenne- ja viestintäministeriö aloitti keskustelut komission liikenteen pääosaston kanssa välittömästi lakien hyväksymisen jälkeen. Tarkoituksena oli löytää tapa, jolla kevytautojen käyttöönotto Suomessa voitaisiin sallia tuomalla aktiivisesti esiin mm. lainsäädännön liikenneturvallisuutta parantavia elementtejä, jotka olisivat edesauttaneet poikkeuksen saamista.

Toisin kuin komissio oli alkuperäisen lainvalmistelun yhteydessä antanut ymmärtää, jo keskustelujen alkuvaiheessa kävi selväksi, että kansalliseen lainsäädäntöön tehtävät muutokset eivät yksin auttaisi kevytautojen käyttöönotossa ja toteutus kilpistyisi aina viimeistään ajokorttidirektiiviin. Tästä johtuen keskusteluissa siirryttiin neuvottelemaan mahdollisuudesta poiketa ajokorttidirektiivin soveltamisalasta siten, että kevytautoja koskevasta ajo-oikeudesta voitaisiin säätää kansallisesti.

Nyt on käynyt selväksi, että komissio ei anna suostumustaan ajokorttidirektiivin soveltamisalan poikkeuksesta. Koska kevytautoja koskevaa lainsäädäntöä ei ole mahdollista muuttaa siten, että se täyttäisi Euroopan Unionin lainsäädännön vaatimukset, kevytautoja koskevat lakimuutokset tulee kumota.