Tulevaisuuden käyttövoimat liikenteessä -työryhmän asettamispäätös

Utgångspunkter

Liikenne - erityisesti tieliikenne - saa nykyisin käyttövoimansa lähes yksinomaan öljystä. Jokainen kulutettu bensiini - tai diesellitra lisää kuitenkin ilmastonmuutosta kiihdyttäviä C02 -päästöjä, ja ajoneuvoteknologian kehittymisestä huolimatta liikenteen päästöt ovat vuodesta 1990 vuoteen 2008 kasvaneet EU:n alueella lähes neljänneksen. Liikenteen päästöt ovat nykyisellään noin 20% EU:n kaikista kasvihuonekaasupäästöistä, mutta liikenteen osuus on kasvamassa sitä mukaa kun päästöt muilla sektoreilla pienentyvät. Öljyn saatavuuden ja laadun ennustetaan heikkenevän 2025 alkaen. Lisäksi öljyn hinta on herkkä erilaisille poliittisille muutoksille.
EU:n tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80-95% vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää radikaaleja toimenpiteitä myös liikennesektorilla. Liikenteen energiatehokkuutta on parannettava ja liikennemäärien kasvua hillittävä, mutta pitkällä aikavälillä liikenteeseen on saatava myös riittävä määrä uusia polttoaineita tai vaihtoehtoisia käyttövoimia.
Öljyä korvaavia polttoainevaihtoehtoja liikenteessä ovat seuraavat:
-sähkö (ja/tai vety) ja biopolttoaineet päävaihtoehtoina
-synteettiset polttoaineet erityisesti siirtymävaiheessa fossiilisista polttoaineista biopohjaisiin
-metaani (maakaasu (CNG,LNG) ja biokaasu) täydentävinä vaihtoehtoina
-nestekaasu (LPG, Liquiefied Petroleum Gas)
Öljyä korvaavat vaihtoehdot soveltuvat eri liikennemuodoille hieman eri tavoin. Tieliikenteeseen soveltuu lyhyillä matkoilla parhaiten sähkö, keskipitkillä matkoilla vety ja metaani, ja pitkillä matkoilla biopolttoaineet, synteettiset polttoaineet ja nestemäiset kaasut (LPG ja LNG). Raideliikenteessä paras vaihtoehto on sähkö aina kun mahdollista, ja muussa tapauksessa biopolttoaineet. Lentoliikenteessä paras ratkaisu lienee biomassasta jalostettu kerosiini. Vesiliikenteessä voidaan hyödyntää biopolttoaineita sekä osin myös vetyä (sisävesillä liikkuvat alukset ja pienet alukset), LPG:tä ja LNG:tä (meriliikenteessä).
Eri vaihtoehtojen liikennemuotokohtaisen soveltuvuuden lisäksi käyttöönoton aikajänne on eri tekniikkavaihtoehdoissa erilainen. Biopolttoaineita, maakaasua ja nestekaasua on tarjolla tässä ja nyt, sähköautot vasta tekevät tuloaan markkinoille. Vety ja polttokennot ovat kauempana tulevaisuudessa, koska vetyteknologia vaatii täysin uuden infrastruktuurin ja polttokennot ovat toistaiseksi hyvin kalliita. Maakaasun osalta erityisen tankkausinfrastruktuurin vaatimus on hidastunut tämän teknologian markkinoille tuloa.
Käyttövoimien kirjo ja nopeastikin muuttuvat politiikkalinjaukset saattavat helposti hämmentää kuluttajaa. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii Suomessa vuoden 2011 alusta käyttöönotettu E10-bensiini. Kuten mediasta on voinut seurata, tämä kohtuullisen pieni muutos bensiinin laadussa on aikaansaanut suurta epätietoisuutta ja epäluuloisuutta kuluttajien keskuudessa. Tilanne tulee tulevina vuosina entisestään vaikeutumaan, kun tavoitellaan vuonna 2010 hyväksytyn biopolttoaineiden jakeluvelvoitelain mukaista 20% biopolttoaineosuutta Suomen kaikesta myytävästä liikennepolttoaineesta.Ongelmaksi alkaa muodustua myös olemassa olevan autokannan uusiutumisnopeus. Liikenteeseen tarvittaisiin huomattavasti nykyistä enemmän uusia autoja nielemään tavoiteltu 20 % biopolttoaineosuus, koska vanhat autot eivät kykene käyttämään edes 10 % osuutta.
Suomessa on viisi miljoonaa tieliikenteen ajoneuvoa sekä lisäksi muiden liikennemuotojen vaatimat välineet, joita koskevilla päätöksillä on suoria vaikutuksia kansalaisten ja elinkeinoelämän päivittäiseen toimintaan. Mihin suuntaan näiden liikennevälineiden tulevaisuus on kehittymässä? Millaisia polttoaineita tulevaisuudessa on tarjolla, ja miten tulevaisuuteen pitäisi varautua? Samalla kun ilmastokysymykset ja uudet teknologiset ratkaisut muokkaavat aktiivisesti liikkumisen, kuljettamisen ja ajoneuvoteollisuuden toimintaympäristöä, tulee kansallisella toiminnalla ja päätöksillä pyrkiä turvaamaan mahdollisimman pitkälle ennakoitavissa olevat puitteet ajoneuvoja ja muita liikennevälineitä koskeville valinnoille ja investoinneille.
Tulevaiduusen ennakointi on tärkeää myös Suomen kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Ajoneuvoja koskeva sääntely on muuttumassa eurooppalaisesta yhä maailmanlaajuisemmaksi ja omien erityistekijöidemme huomioiminen sääntelyssä vaatii yhä aktiivisempaa ja ennakoivampaa taoimintakultuuria vaikuttaessamme EU:ssa ja kansainvälisissä yhteisöissä (ECE,IMO,ICAO) tehtäviin päätkösiin. Suomen hajautunut infrastruktuuri ja kylmät olosuhteet edellyttävät jossakin vaiheessa myös priorisointia eri tekniikoiden oslta. Suomessa toteutettavien toimenpiteiden ja ratkaisujen tulee kuitenkin olla yhteensopivia erityisesti EU:n puhtaan liikenteen strategian yhteydessä valmisteltavien toimintalinjojen kanssa.