Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmä

STM037:00/2009 Lagstiftningsprojekt

Työryhmän tehtävänä on:
1. Selvittää sosiaalihuoltoa koskevien lakien kokonaisrakenteen, soveltamisalan ja sisällön uudistamistarve. Selvityksessä tulee ottaa huomioon toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset. Selvitystä tehdessään työryhmän tulee olla yhteistyössä terveydenhuoltolain ja kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, kehittämisestä ja valvonnasta annettavan lain valmistelun kanssa. Samoin tulee ottaa huomioon muutokset kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelu- ja valtionosuusjärjestelmässä sekä kunta- ja palvelurakenneuudistus–hankkeen mukaisesti toteutettavat muutokset kunta- ja palvelurakenteeseen.
2. Tehdä edellä mainitun selvityksen pohjalta esitykset keskeisiksi linjauksiksi sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamisessa. Linjaukset tulee antaa väliraportin muodossa maaliskuun loppuun 2010 mennessä.
3. Laatia vahvistettujen linjausten pohjalta esitys sosiaalihuollon lainsäädännön sisällön uudistamiseksi.

Projektets basuppgifter Avslutat

Projektets nummer STM037:00/2009

Ärendenummer

Projektets arrangör social- och hälsovårdsministeriet

Mandattid 1.5.2009 – 30.6.2012

Datum för tillsättande 20.4.2009

Lagberedning

Regeringsproposition-

Antagen författning-

Projektets framskridande

Mål och resultat

Työryhmän tavoitteena on selvittää se, miten on tarvetta ja tarkoituksenmukaista kehittää ja uudistaa sosiaalihuollon lainsäädäntöä niin, että se tukee ja vahvistaa ihmisten hyvinvointia ja perusoikeuksien toteutumista sekä ehkäisee sosiaalisten ongelmien syntymistä ja lisääntymistä. Tavoitteena on myös vahvistaa sosiaalihuoltoa ja edistää sosiaalipalvelujen saatavuutta, tehokasta tuottamista ja kehittämistä. Lainsäädännön pitää vahvistaa perussosiaalihuollon ja sosiaalihuollon erityispalvelujen saumatonta yhteistyötä ja asiakaslähtöisyyttä ja vaikuttavuutta. Samoin sen tulee vahvistaa sosiaalihuollon ja terveydenhuollon yhteistyötä ja yhteisiä rakenteita sekä luoda edellytyksiä entistä paremmalle yhteistyölle mm. työ- asunto- ja opetusviranomaisten, järjestöjen ja yksityisten toimijoiden kanssa.

Utgångspunkter

Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelman mukaan ”Terveet ja hyvinvoivat ihmiset ovat Suomen taloudellisen menestyksen ja kilpailukyvyn perusta. Sosiaali- ja terveyspolitiikan tavoitteena on edistää terveyttä, toimintakykyä ja omatoimisuutta sekä kaventaa eri väestöryhmien välisiä terveyseroja.” Hallitusohjelman mukaan on varmistettava toimivat peruspalvelut kansalaisten saataville asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Samoin ohjelman mukaan varmistetaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteiden toteutuminen ja valmistellaan tarvittavat lainsäädäntömuutokset.

Hyvin toimiva sosiaalihuolto ja siihen liittyvä palvelujärjestelmä on keskeinen osa ihmisten hyvinvoinnin ja perusoikeuksien toteuttamista. Ajankohtaiset sosiaalipoliittiset haasteet korostavat kaikkien osallisuuden tärkeyttä yhteiskunnassa. Lisääntyvät sosiaaliset ja ter-veydelliset erot voivat olla uhkana sosiaaliselle koheesiolle ja yhteisöjen hyvinvoinnille. Aktiivinen, osallistuva kansalainen tarvitsee eri elämänvaiheissa aktiivisen palvelujärjestelmän laadukasta ja vaikuttavaa tukea. Tämän vuoksi myös sosiaalihuoltoa on arvioitava kokonaisuudessaan nykyisistä ja tulevista haasteita lähtien.

Vuoden 1984 alusta voimaan tulleella sosiaalihuoltolailla ja sitä täydentävällä erityislainsäädännöllä säädetään niistä edellytyksistä, toimenpiteistä ja menettelyistä, joilla järjestetään sosiaalipalveluja, toimeentulotukea, sosiaaliavustuksia, sosiaalista luottoa ja niihin liittyviä toimintoja, joiden tarkoituksena on edistää ja ylläpitää yksityisen henkilön, perheen sekä yhteisön sosiaalista turvallisuutta ja toimintakykyä. Sosiaalihuoltolaki on siten jo yli 25 vuotta vanha. Lakia on uudistettu ja muutettu useaan otteeseen sen voimaantulon jälkeen. Samalla on säädetty myös uutta sosiaalihuoltolakia täydentävää, asiakkaan asemaa ja oikeuksia sekä sosiaalihuollon järjestämisessä noudatettavia menettelyjä koskevaa lainsäädäntöä. Sosiaalihuoltolain peruslähtökohdat, soveltamisalan pääkohdat ja lain tarkoitus ovat säilyneet melko hyvin, mutta monet toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset edellyttävät lain uudelleenarviointia ja kehittämistä. Erityisesti tätä edellyttää myös tarve korostaa väestön kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja varhaisen puuttumisen näkökulmaa. sosiaalihuollon lainsäädännössä. Uudistamisen tarvetta ovat osoittaneet myös 80- ja 90–luvuilla säädetyt sosiaalihuoltoa täydentävät erityislait.

Kansallisen hyvinvointipolitiikan kytkeytyminen yhä enemmän eurooppalaiseen ja globaaliin kehykseen on viime vuosikymmeninä tapahtunut suuri muutos. Demografiset tekijät ovat myös muuttuneet. Ikääntymisen haasteet heijastuvat kaikille sektoreille ja yhteiskunnan toimintoihin ja tämän vuoksi yli sektoreiden ulottuvalle yhteistyölle asettuu uusia haasteita. Kansalaisten ja asiakkaiden asemassa on tapahtunut muutoksia. Asiakkaiden vaatimukset ovat muuttuneet.

Sosiaalipalveluiden kentälle on tullut runsaasti uudenlaisia toimijoita, joiden toimintaehtoja säätelevät yhä enemmän EU:n sisämarkkinasäädöksistä johtuvat seikat. Julkisen, yksityisen ja järjestöpohjaisen toiminnan työnjaolle, yhteistyölle ja kumppanuudelle on olemassa poh-joismaisessa järjestelmässä vahva perinne, mutta uudessa tilanteessa EU:n yhteisön säädökset aiheuttavat sen, että kansallinen liikkumatila on tässä suhteessa kaventunut.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen käytännön toteutus kuntatasolla on nostanut esille uudella tavalla kysymyksiä työnjaosta ja yhteistyöstä eri toimintojen välillä. Palvelujen tarvitsijan näkökulmasta palvelurakenteen tulisi olla selkeä. Sen tulisi perustua saumattomiin palvelurakenteisiin ja turvata asiakkaalle hänen kulloisenkin hoidon ja huollon tarpeeseen perustuvat saumattomat palveluketjut. Asiakkaiden lähettelyä luukulta toiselle tulisi edelleen karsia. Sosiaalihuollon peruspalvelujen ja erityispalveluiden tulisi tarjota asiakkaalleen mahdollisuuden joustaviin palvelukombinaatioihin.

Sosiaalihuollon kannalta kunta- ja palvelurakenneuudistus on nostanut esiin myös uusia haasteita muiden yhteistyösuhteiden kannalta. Asiakkaiden usein monimutkaisten elämäntilanteiden selvittäminen vaatii tiivistä vuorovaikutusta esimerkiksi asuntoviranomaisten ja työvoimaviranomaisten kanssa. Nuorten sosiaaliset ongelmat kietoutuvat usein vyyhdeksi, jonka avaamisessa tarvitaan paitsi sosiaaliviranomaisia niin myös koulun, nuorisotyön, järjestysviranomaisen ja terveysviranomaisten yhteistyötä.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen rinnalla on kunnissa toteutettu koko kuntaorganisaatiota ravistelevia muutoksia, joilla tulee olemaan seurauksia myös sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen. Tilaaja-tuottaja –malli tuo entistä enemmän markkinapohjaisia elementtejä kunnan sisäiseen toimintaan. Useissa kunnissa toteutettu elämänkaaren mukainen palvelurakenne muuttaa radikaalilla tavalla työnjako- ja yhteistyösuhteita.

Voimassa olevassa sosiaalihuoltolaissa on kyetty kohtuullisen hyvin ilmaisemaan sosiaalisia ongelmia ehkäisevän toiminnan keskeiset tehtävät ja vastuut, mutta tätä asiaa on arvioitava myös tämän hetken tarpeista lähtien.

Sosiaalihuoltolain uudistuksessa on tärkeätä arvioida edellä mainittujen muutosten asettamia haasteita lain soveltamisalaan ja lain sisältöön. Tärkeitä arvioitavia kysymyksiä ovat lain määrittämät peruspalvelut ja niiden suhde sosiaalihuollon erityispalveluihin, suhteet muihin lähitoimintoihin, erityisesti terveydenhuoltoon sekä yhteistyö muiden sektoreiden kanssa.

Lagberedning och utveckling i statsrådet

Ministerierna genomför regeringsprogrammet, bereder lagar och andra författningar samt genomför reformer i olika projekt, arbetsgrupper och organ.

Alla ministeriers projekt hittas på statsrådets webbplats valtioneuvosto.fi/sv/projekt

Valtioneuvoston hankeikkuna

Tiedot tuottaa ministeriöiden Hankeikkuna - valtioneuvoston sisäinen hankehallinnan palvelu. Toivomme palautetta osoitteeseen info.hankeikkuna(at)gov.fi.

Hankeikkunan avoin rajapinta
api.hankeikkuna.fi