Arbetsgruppen för tillväxtstrategin för finansbranschen

Mål och resultat

Työryhmän tehtävänä on laatia finanssialan kasvustrategia, jossa selvitetään, kuinka finanssiala voisi edistää nykyistä vahvemmin kestävää talouskasvua ja samalla luoda lisää työtä ja verotuloja Suomeen.

Strategian taustaksi työryhmä laatii arvion finanssialan roolista talouskasvuun vaikuttavana tekijänä Suomessa viimeisten 10–15 vuoden aikajänteellä sekä arvion sääntelyn vaikutuksesta rahoitusmarkkinoiden toimintaan. Osana tätä arviota työryhmän tulee laatia kokonaisarvio Suomen rahoitussektorin rakenteellisista ominaisuuksista ja rahoitusmarkkinasääntelyn nykytilasta ja verrattuna keskeisiin verrokkimaihin.

Finanssialan kasvustrategian tueksi työryhmän tulee selvittää mahdollisia toimenpidevaihtoehtoja, joiden myötä rahoituksen kohdentuminen Suomessa tehostuisi talouskasvun näkökulmasta. Lisäksi työryhmän tulee selvittää, miten yritysten kasvun markkinaehtoista rahoitusta voitaisiin edistää alkaen kasvuyrityksistä listautumiseen, ottaen huomioon myös toimet yritysten listautumiskynnyksen alentamiseksi, pörssin elinvoiman lisäämiseksi sekä piensijoittajien aseman parantamiseksi.

Toimenpidevaihtoehtojen osalta työryhmän tulee selvittää missä määrin ne edellyttävät konkreettisia muutoksia i) EU-sääntelyyn, ii) kansalliseen lainsäädäntöön ml. verotukseen tai iii) muihin kuin lainsäädännöllisiin tekijöihin.
Veropolitiikkaan liittyvien toimenpidevaihtoehtojen osalta työryhmän tulee esittää niiden arvioidut vaikutukset julkiseen talouteen. Työryhmän tulee priorisoida toimenpiteitä, joilla on positiivinen vaikutus veropohjan laajuuteen.
Työryhmän tulee laatia kasvustrategian kannalta merkittävimpien politiikkavaihtoehtojen osalta kansainvälinen vertailu Suomen kannalta relevanteista verrokkimaista.

Osana kasvustrategiaa työryhmän tulee laatia konkreettisia ehdotuksia Suomen vaikuttamistoimiksi koskien EU:n pääomamarkkinaunionia.

Utgångspunkter

Pääministeri Orpon hallitusohjelmassa linjataan, että ”hallituskauden aikana tavoitellaan merkittävää kasvua Suomen houkuttelevuudessa markkinapaikkana. Toteutetaan selvitys listautumiskynnyksen alentamiseksi ja pörssin elinvoiman lisäämiseksi.” Lisäksi ohjelmassa todetaan, että ”laaditaan finanssialan kasvustrategia, jonka osana toteutetaan rahoitusmarkkinasääntelyn kokonaisarviointi.”

Rahoitusalan ja talouskasvun suhdetta on taloustieteessä tutkittu paljon. Yksinkertaistaen tästä kirjallisuudesta voidaan johtaa seuraavat päätelmät. Ensinnäkin rahoitussektorin kehittyneisyydellä on keskimäärin positiivinen vaikutus taloudelliseen kasvuun ja hyvinvointiin. Toiseksi, tämä positiivinen vaikutus heikkenee rahoitusalan kasvaessa. Kolmanneksi, rahoitussektorin rakenteellisilla ominaisuuksilla voi olla merkittävä vaikutus talouskasvuun. Esimerkiksi pankkikriisien hyvinvointitappiot ovat sitä suurempia mitä merkittävämpi rooli pankeilla on rahoituksen välityksessä. Suora pääomamarkkinoilta hankittava rahoitus voi myös olla pankkien luotonantoa tehokkaampi kanava yritysten kasvun ja innovaatioiden rahoittajana.

Suomessa rahoitusjärjestelmä on muiden eurooppalaisten maiden tavoin rakenteeltaan hyvin pankkikeskeinen. Lisäksi pankkisektori on poikkeuksellisen keskittynyt ja suurimmilla pankeilla on vahvat kytkökset muihin Pohjoismaihin. Pääomamarkkinoilla pankit, vakuutusyhtiöt ja työeläkerahastot ovat keskeisiä institutionaalisia sijoittajia. Yritysten rahoituksen lähteet vaihtelevat eri kokoisten yritysten kesken merkittävästi. Suuryritykset toimivat aktiivisesti suoraan pääomamarkkinoilla, kun taas pk-yritysten pääasiallinen vieraan pääoman lähde on edelleen pankkien luotonanto.

Riskirahoituksen saatavuus on viime vuosina ollut Suomessa Euroopan kärkitasoa. Toisaalta julkisten rahoittajien osuus kasvurahoituksesta on verrattain suurta. Viime vuosina rahoitussektorille on tullut uusia toimijoita, ml. joukkorahoituksen ja kryptovarojen välittäjät. Näiden uusien toimijoiden merkitys on kuitenkin edelleen kokonaisuudessa melko lailla marginaalinen.

Finanssialan sääntelyä on finanssikriisin eli vuoden 2008 jälkeen uudistettu merkittävästi niin maailmalla kuin myös Suomessa. Suurin osa suomalaisiin toimijoihin kohdistuvasta sääntelystä syntyy EU-neuvotteluiden myötä. Tämän ohella on jonkin verran kansallisesti räätälöityä sääntelyä, jonka tarkoituksena on huomioida kunkin maan markkinoiden erityispiirteitä. Sääntelyn valmistelussa tulee aina huolellisesti arvioida muutosten hyötyjä ja haittoja suhteessa eri kohderyhmiin, ml. yrityksiin, kuluttajiin, julkiseen talouteen ja makrotalouteen. Koko uudistusagendan kokonaisarvion laatiminen on kuitenkin haasteellista ilmiön moniulotteisuuden johdosta. Joka tapauksessa on tärkeää, että rahoitusmarkkinasääntelyn muutokset toteutetaan niin, että ne lisäävät rahoitusjärjestelmän vakautta ja pääoman tehokasta allokaatiota reaalitalouden tarpeisiin, jotta rahoitussektori edistäisi kestävää talouskasvua yli suhdannesyklien.