Oikeusministeri Leena Luhtanen pohjoismaisen saamelaissopimuksen luovutustilaisuudessa 16.11.2005

Kiitän lämpimästi asiantuntijaryhmän puheenjohtajaa, professori Carsten Smithiä asiantuntijaryhmän ehdotuksen mielenkiintoisesta, laajasta ja yksityiskohtaisesta esittelystä. Kolmen vuoden intensiivinen työ on kantanut hedelmää. Minulla on ilo saamelaisasioista vastaavien ministereiden puolesta ottaa vastaan työnne tulokset. Haluan tässä yhteydessä kiittää asiantuntijaryhmää ja sen puheenjohtajaa, professori Carsten Smithiä sekä työryhmän jäseniä, varajäseniä ja sihteereitä. Olette nyt toteuttaneet toimeksiannon, jonka saamelaisasioista vastaavat ministerit sekä Norjan, Ruotsin ja Suomen saamelaiskäräjien puheenjohtajat marraskuussa 2002 Tukholmassa pitämässään kokouksessa teille antoivat.

Sopimusluonnokseen ja mietintöön yksityiskohtaisine perusteluineen on koottu saamelaisten oikeudellinen asema alkuperäiskansana kaikissa kolmessa maassa ottaen huomioon myös valtioiden rajat ylittävä yhteistyö. Laaja toimeksianto on johtanut kokonaisesitykseen, jossa otetaan kantaa saamelaiseen yhteiskunnalliseen elämään lähestulkoon sen täydessä laajuudessaan.

Suomen osalta voidaan todeta, että alkuperäiskansojen oikeudet kuuluvat hallituksen painopisteisiin kehitettäessä ihmisoikeuksia niin hyvin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Suomen perustuslaissa on tunnustettu saamelaisten asema alkuperäiskansana. Saamelaisilla on Suomessa kotiseutualueellaan kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto. Perustuslain yleisiä säännöksiä täydentävät säännökset saamelaiskäräjälaissa ja saamen kielilaissa

Pohjoismaisen saamelaissopimuksen laatimista ehdotti aikanaan jo vuonna 1986 pohjoismaiden saamelaisneuvosto. Ajatus sopimuksesta jäi tämän jälkeen itämään, vaikka voimavarat joksikin aikaa suuntautuivat muihin hankkeisiin, kansainvälisillä foorumeilla ILO:n alkuperäiskansasopimuksen laadintaan ja YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen valmistelutyöhön sekä kansallisella tasolla saamen kielen asemaa ja saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa koskevan lainsäädännön kehittämiseen. Vuonna 1995 kuitenkin asiaan palattiin Pohjoismaiden neuvoston kokouksen yhteydessä ja sovittiin sopimuksen valmistelun käynnistämisestä. Marraskuussa 2002 saamelaisasioista vastaavat ministerit ja saaamelaiskäräjien puheenjohtajat antoivat toimeksiannon asiantuntijaryhmälle, ja työlle kolme vuotta aikaa

Kuten professori Smithin esittelypuheenvuorosta ilmenee, valmistunut sopimusluonnos on sisällöltään yleinen. Ehdotuksen lähtökohtana on ollut, että saamelaiset ovat alkuperäiskansa, joka elää levittäytyneenä yli nykyisten valtionrajojen ja että valtiorajojen tulisi mahdollisimman vähän häiritä saamelaisten oikeutta kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä elinkeinojaan ja yhteiskuntaelämäänsä.

Asiantuntijaryhmä on kohtaamansa vaikeudet huomioon ottaen tehnyt hyvän työn. Kolmen maan saamelaispolitiikassa ja käytännöissä on kuitenkin eroja. Oikeusperusta ja kansainvälisoikeudelliset sopimusvelvoitteet eroavat osittain toisistaan Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Siksi ei voida ummistaa silmiä niiltä ongelmilta, joita asiantuntijaryhmä on pohdiskellut ja joita myös puheenjohtaja Smith luovutuspuheenvuorossaan käsitteli. Hän viittasi siihen, että valmistelutehtävä on ollut laaja ja vaivalloinen. Suomen taholla on kannettu ja edelleen kannetaan huolta eräistä periaatteellisista kysymyksistä, jotka liittyvät itsemääräämisoikeuden sisältöön ja tulkintaan, saamelaisten oikeuteen maahan ja veteen sekä poronhoitoon saamelaisten elinkeinona. Siksi on selvää, että työtä ratkaisemattomien kysymysten selvittämiseksi tulee vielä jatkaa, kun viralliset neuvottelut läheisessä yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa jatkuvat.

Kaikki kolme pohjoismaata työskentelevät YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistusta koskevan valmistelutyön saattamiseksi menestyksellisesti päätökseen. Tavoitteena on saada yhteisymmärrys julistuksen sisällöstä aikaiseksi vielä tulevan talven aikana. Tässä työssä muotoutuvat uudet kansainvälisen oikeuden normit on luonnollisesti otettava huomioon pohjoismaisen sopimuksen jatkovalmistelussa.

Myös Pohjoismaiden neuvoston piirissä on pitkään tähdätty rajaesteiden poistamiseksi. Tämä yhteistyö palvelee osaltaan myös saamelaisia.

Tehty työ muodostaa hyvän pohjan pohjoismaisen saamelaissopimuksen jatkokäsittelylle, josta yhdessä saamelaiskäräjien kanssa myöhemmin päätetään. Toivomuksemme on, että lausuntomenettely voitaisiin kaikissa kolmessa maassa käynnistää joutuisasti sen jälkeen kun raportti on käännetty suomeksi ja pohjoissaameksi. Lähdemme siitä, että myös sopimusehdotuksen ja sen perustelujen jatkokäsittely toteutetaan yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa.

Ehdotuksen mukaan pohjoismainen saamelaissopimus olisi luonteeltaan kansainvälisoikeudellinen valtioiden välinen sopimus. Sopimus velvoittaisi kaikkia muitakin julkista valtaa käyttäviä kuin valtion viranomaisia, mukaan lukien myös kunnallishallinnolliset yksiköt. Sopimus olisi myös omatyyppinen sikäli, että ehtona sopimuksen ratifioinnille olisi, että saamelaiskäräjät kussakin maassa hyväksyvät sopimuksen sisällön. Vaikka sopimus ainakin alkuvaiheissaan koskisi vain kolmea pohjoismaata, Suomea, Norjaa ja Ruotsia, olisi toivottavaa, että mahdollinen sopimus voisi saada vastakaikua myös Venäjällä asuvien koltansaamelaisten keskuudessa.

Haluan lopuksi korostaa, että tämä sopimusehdotus käy vielä pitkän tien. Ensi vaiheessa, kuten totesin, tehtäisiin käännöstyö. Sitten on hankittava lausunnot, ja kukin maa harkitsee sen jälkeen käynnistyvätkö jatkoneuvottelut. Tässä vaiheessa täsmentyy myös sopimuksen sisältö.