Arbetsgrupp för främjande av medlingsverksamhet

1.3.2020 – 30.4.2023 Rapportering

Oikeusministeriö asetti sovittelutoimintaa edistävän työryhmän (VN/2924/2020) 1.3.2020–
30.4.2023 väliseksi ajaksi. Työryhmä selvitti (1) sovittelun ja vaihtoehtoisten konfliktinratkaisukeinojen tämänhetkistä tilannetta, rakenteita ja mahdollisia lainsäädännön kehittämistarpeita oikeusministeriön hallinnonalalla, (2) mahdollisuuksia sovittelutoiminnan käyttöalan laajentamiseen ja laadun kehittämiseen, (3) tarvetta sovittelutoiminnan kansalliseksi koordinoimiseksi, (4) arvioi lähisuhdeväkivallan sovittelun jatkamista sekä (5) digitalisaation tuomia mahdollisuuksia sovittelumenettelyjen kehittämisessä.
Raportissa kuvatut suositukset liittyvät tuomioistuinsovitteluun, rikos- ja riita-asioiden
sovitteluun, rikosprosessiin ja rikosseuraamusalaan sekä koskevat suomalaisen sovittelutoiminnan käyttöalan laajentamista, laadun kehittämistä, kansallista koordinaatiota, digitalisaation edistämistä ja lähisuhdeväkivallan jatkoa. Suositusten valmistelussa hyödynnettiin
toimeksiannon tueksi tilattuja tutkimuksia.

1.4.2020 – 31.3.2022 Rapportering

Suomalaisen sovittelun tila ja mahdollisuudet (SUSTIMA)-hankkeessa selvitettiin suomalaisen sovittelun nykytilaa ja kehitysnäkymiä. Pääasiallisina aineistoina käytettiin haastatteluita (30 haastateltavaa) sovittelun eri osa-alueilta sekä kuutta kyselyä, jotka suunnattiin lakisääteisten sovittelun osa-alueiden toimijoille (yhteensä 535 vastaajaa).

Suomalaisen sovittelun kenttä on laaja ja elävä. Raportissa käsitellään kahtatoista erilaista Suomessa toimivaa sovittelun osa-aluetta, jotka jakautuvat lakisääteisiin ja epävirallisiin menettelyihin. Sovittelutoiminnan voimakas kasvu Suomessa 2000-luvulta alkaen on merkinnyt sovittelun osa-alueiden erikoistumista. Samalla sovittelun kenttä on hajanainen ja järjestäytymätön. Julkisen vallan toimien koordinointi, sovittelun laadunvarmistus ja koulutuksen kehittäminen ovat jääneet jälkeen sovittelun sovellusten kehityksestä. Sovittelun lupausten – kuten riitojen reilumman, joustavamman ja halvemman käsittelyn tai kansalaisten ongelmanratkaisun ja osallisuuden lisääntymisen – lunastaminen edellyttää kokonaisvaltaisempaa strategista otetta yhteistyössä julkisen vallan ja sovittelun toimijakentän välillä. Sovittelu voitaisiin näin integroida paremmin erilaisiin oikeudenkäytön, turvallisuuden ja hyvinvoinnin palvelujärjestelmiin.

Raportti sisältää kymmenen yleistä toimenpidesuositusta sovittelun laadunvarmistuksen, koordinaation, koulutuksen ja tietopohjan kehittämiseksi sekä yksityiskohtaisempia suosituksia sovittelun eri osa-alueita koskien.

1.3.2021 – 28.2.2023 Rapportering

Sovittelutoimintaa edistävän työryhmän yhtenä tehtävänä oli arvioida lähisuhdeväkivallan sovittelun jatkamista. Tätä varten varten käynnistettiin TEAS- rahoituksella selvitys, jonka toteutti Kuntoutussäätiön ja Maria Akatemian konsortio. Tutkimuksella selvitettiin 1) lähisuhdeväkivallan sovittelun yleisiä piirteitä sekä 2) osapuolten kokemuksia sovitteluprosessista ja sen vaikutuksista. Aineistoina olivat SOPU-tietokanta sekä sovittelun osapuolten haastattelut ja kysely.

Sovitteluprosessi toimi pääsääntöisesti hyvin. Suurin osa haastatteluun tai kyselyyn vastanneista oli ollut erittäin motivoitunut ja saanut hyvin tietoa sovittelusta, eikä kukaan ollut kokenut painostusta osallistumiseen. SOPU-aineisto osoittaa, että mahdollisuutta kieltäytyä tai keskeyttää sovittelu käytetään. Lähes kaikki kokivat tapaamiset hyödyllisiksi, sovittelijat taitaviksi ja saivat näkemyksensä kuulluksi. Lähes kaikki pitivät hyvänä, että tapaustaan soviteltiin ja suosittelisivat sovittelua. Lopputulokseen oltiin tyytyväisiä ja sitä pidettiin oikeudenmukaisena. Sovittelusta saatiin välineitä väkivallan ehkäisyyn ja väkivalta oli lakannut tai vähentynyt suhteessa.

Aineistossa oli myös joitain sovitteluun tyytymättömiä ja lopputuloksen epäoikeudenmukaiseksi kokevia. He kokivat puutteita sovittelijoiden kyvyssä ohjata prosessia tai toisen osapuolen vastuunotossa.

Sovittelua tulisi kehittää koulutuksen avulla siten, että pystyttäisiin aiempaa paremmin huomioimaan eri tapausten luonne ja väkivallan moninaisuus. Sovittelusopimusten hyödyntämistä, sovittelun vaikutusten seurantaa sekä sovittelun yhteyttä tukipalveluihin tulisi vahvistaa.

1.7.2022 – 31.3.2023 Rapportering

Selvitys tarkastelee sovittelun digitalisaatiota ja sovitteluteknologioiden nykytilaa sekä niiden mahdollisuuksia ja rajoitteita Suomessa ja kahdeksassa muussa vertailumaassa. Selvitys vastaa tavoitteeseen oikeudenhoidon ja digitaalisten palveluiden kehittämisestä tutkimuslähtöisesti, oikeusvaltioperiaatetta mukaillen. Tavoite on etsiä keinoja eri teknologioiden hyödyntämiseen sovittelussa ja kartoittaa eri vaihtoehtoihin liittyviä oikeudellisia, kokemuksellisia ja hallinnollisia riskejä.

Aineisto koostuu kahdeksasta asiantuntijahaastattelusta, viranomaisraporteista, uutislähteistä ja tieteellisistä artikkeleista. Selvityksen mukaan digitaalisten työvälineiden käyttö sovittelutoiminnassa on pääsääntöisesti vähäistä, vaikka Covid-pandemia lisäsi hetkellisesti etäyhteyden käyttöä sovitteluistunnoissa. Digitaalisten sovittelumenettelyjen kehittämishaasteet ovat vakiintuneiden menettelytapojen uudistamisen haastavuus sekä aiheeseen liittyvien tutkimusten ja kokemusten vähäisyys. Selvityksessä suositellaan, että digitalisaatiota edistetään osana sovittelutoiminnan ja sen rakenteiden laajempaa kehittämistä. Tavoitteenasettelun tulee painottaa laatua eikä ensisijaisesti taloudellista tehokkuutta. Sovittelun digitalisaation kehittämisen ohjaavina periaatteina on oltava osapuolten itsemääräämisoikeus ja oikeudenmukaisuuden kokemukset sekä käyttäjäystävällisyys.