Selvitys: Uusi geopoliittinen talous haastaa uudistamaan Suomen aluekehittämistä

Suomen geopoliittinen ja -taloudellinen toimintaympäristö ovat murroksessa. Työ- ja elinkeinoministeriön tilaama selvitys “Uusi geopoliittinen talous ja Suomen aluekehitys” osoittaa, että Suomen aluekehittämispolitiikkaa on aika päivittää vastaamaan muuttuneen geopolitiikan ja vahvistuneen geotalouden muovaaman toimintaympäristön vaatimuksiin, ja ohjata rakentamaan aiempaa vahvemmin alueiden välistä yhteistyötä ja kumppanuuksia.

Aluekehitykseen vaikuttavien geopoliittisten muutosten tarkastelu on erityisen ajankohtaista nyt, kun valmistaudumme Suomessa uuteen EU-ohjelmakauteen ja seuraavaan hallituskauteen. Geopolitiikan ja geotalouden muutokset edellyttävät päivitettyä ymmärrystä alueiden toimintaympäristöstä ja sen vaatimista uudistuksista sekä kykyä tehdä strategisia valintoja, jotka tukevat Suomen alueiden elinvoimaa pitkälle tulevaisuuteen.

Selvityksen keskeinen sanoma on, että Suomi tarvitsee aluekehittämisen uudistamista, joka kytkee turvallisuuden, kilpailukyvyn, teollisuuspolitiikan ja EU-tason integraation aiempaa tiiviimmin yhteen, ja joka vahvistaa alueiden kykyä toimia osana globaaleja ja eurooppalaisia verkostoja. Selvityksen tekijät ovat Suomen eturivin asiantuntijoita geopolitiikan, aluekehityksen, globaalin talouden ja kansainvälisen liiketoiminnan aloilta: professorit Sami Moisio, Jari Eloranta, Sarianna Lundan ja Markku Sotarauta. Professorien yhteistyössä tekemä selvitys muodostaa moniulotteisen arvion suomalaisista alueista geopolitiikan murroksessa.

Selvityksen mukaan erityisesti kansainvälisen politiikan jännitteet, globaalien arvoketjujen uudelleenmuotoutuminen sekä talouden ja turvallisuuden kytkeytyminen toisiinsa vaativat arvioimaan Suomen aluekehittämisen linjauksia uusin silmin.

Selvityksen neljä keskeistä nostoa ovat:

1. Suomen aluekehityksen EU-yhteys vahvistuu

Geopoliittisen murroksen seurauksena tuotantoa ja investointeja siirretään yhä useammin poliittisesti luotettaville alueille. Tämä syventää alueellisia kytköksiä ja korostaa EU:n merkitystä Suomen yritysten markkinana, investointikohteena ja turvallisena toimintaympäristönä. Aluekehityksen painopiste siirtyy erityisesti korkean lisäarvon toimintoihin (T&K, data- ja ohjelmistopalvelut) ja vihreän siirtymän ja turvallisuuden investointeihin, jotka edellyttävät eurooppalaisen yhteistyön syventämistä ja lupaprosessien nopeuttamista.

2. Erikoistuminen ja portfoliojohtaminen korostuvat

Teollisuuspolitiikasta on tullut uuden geopoliittisen talouden keskeinen elementti. Kriittisillä toimialoilla, esimerkiksi puolijohteissa, menestyminen perustuu toiminnalliseen erikoistumiseen ja kykyyn asemoitua osaksi globaaleja ja eurooppalaisia arvoketjuja. Alueiden ja kaupunkien tulee hahmottaa oma strateginen roolinsa osana kansallisia ja eurooppalaisia teollisuuspolitiikan tavoitteita. Kehittämisen tulisi pohjautua kykyyn koota hankkeista ja investoinneista yhtenäinen, luotettava kokonaisuus.

3. Kansallinen turvallisuus, aluekehitys ja puolustusteollisuus kytkeytyvät yhteen

Turvallisuuspoliittinen ympäristö edellyttää teollisuuspolitiikalta ja aluekehittämiseltä uudenlaista yhteensovittamista. Puolustusteollisuuden rooli alueellisen kasvun ja resilienssin vahvistamisessa kasvaa. Tuotantoa on tarve hajauttaa turvallisuussyistä, mikä vahvistaa koko maan kokonaisturvallisuutta. Politiikassa ei tulisi ainoastaan huomioida Suomen alueiden merkittäviä eroja ja potentiaaleja, vaan myös rakentaa alueellisesti kohdennettuja toimintamalleja. Panostukset kaksikäyttöteknologioihin sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteisrahoitteisiin hankkeisiin lisääntyvät. Aluekehittämisestä tulee näin osa kansallista turvallisuuspolitiikkaa.

4. Aluekehittämisen toimintamallit tulee päivittää

Uusi geopoliittinen talous korostaa valtion roolia strategisena politiikan ohjaajana ja edellyttää sen tiivistä yhteistyötä alueiden, kaupunkien, yritysten ja EU:n kanssa. EU:n uusi kumppanuusrahasto (2028–2034) ohjaa aluekehittämistä kohti tulosperusteista toimeenpanoa, mikä lisää painetta vahvojen alueellisten verkostojen ja kumppanuuksien rakentamiseen. Uuden geopoliittisen talouden aikakaudella tarvitaan erilaiset alueet huomioivia aluekehittämisen ja alueellisen teollisuuspolitiikan muotoja sekä arviointia siitä, mille aluekokonaisuuksille kehittämistoimia suunnataan.

Lisätietoja:
professori Sami Moisio, Helsingin yliopisto, p. 0294 151 626
johtava asiantuntija Petra Stenfors, TEM, p. 0295 047 282

Sähköpostimme ovat muotoa [email protected]