Pääministeri Vanhanen suurlähettiläspäivillä - Euroopan unioni 2010-luvulla

Suurlähettiläspäivät, eduskunta
Puhereferaatti

(muutosvarauksin)

Suomen EU-jäsenyys täyttää 15 vuotta vuonna 2010. Jäsenyyden alkuajoista lähtien EU-politiikkamme on ollut aktiivista ja johdonmukaista. Olemme aina päivittäneet toimintatapaamme ja strategiaamme muuttuvien olosuhteiden ja toimintaympäristön pohjalta.

Jäsenyyden alussa Saksan ja Ranskan välinen yhteistyö oli tiivis, eteenpäin vievä voima. Unioni oli siihen aikaan myös erilainen, mukana oli 15 jäsenmaata, ja unionissa oli leimallisesti käynnissä isoja projekteja kuten Emu ja Schengen-yhteistyön käynnistyminen. Yhteistyön perustaminen näiden projektien ympärille oli helpompaa.

Noin viisi vuotta sitten teimme Suomessa arvion unionin muuttumisesta. Yhtenäistä ja ehjää ydintä ei enää ollut. Laajentunut, tällä hetkellä 27 jäsenmaan unioni on heterogeenisempi ja yhteistyökoalitiot vaihtelevat asioiden mukaan. Viisi vuotta sitten tehty kehitysarvio osui oikeaan.

Strategiamme perusta unionissa on ollut aktiivisuus, johdonmukaisuus, yhteyksien pito, rakentava suhtautuminen unionin yhteisiin hankkeisiin, omien prioriteettien selkeä asettaminen, asiapohjalta tapahtuva koalitionmuodostaminen ja ennakointi. Tämä strategia on toiminut, ja siihen voi varmasti nojata jatkossakin. Olosuhteiden ja toimintaympäristön muuttuessa strategiasta on kuitenkin hyvä keskustella kansallisesti.

Euroopan unionilla on edessään 2010-luvulla useita, isoja haasteita. Maailmantalouden tilanne ja unionin kilpailukyky globaalissa kilpailussa edellyttävät unionilta joka päivä toimia. On mietittävä, onko unionilla riittävästi välineitä vastata tähän kilpailuun. Eurooppa pysyy kilpailussa mukana vain riittävällä osaamisellaan sekä syventämällä sisämarkkinakehitystään.

Myös kansainväliset kriisit ja konfliktit vaativat unionilta vahvaa toimintaa ja johtajuutta. On Suomenkin etu, että unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikka kehittyy koko ajan ja unionin rooli maailmassa vahvistuu.

Lisäksi agendalla on koko ajan asioita, jotka haastavat unionin yhtenäisyyden. Perussopimusten uudistaminen ja siihen liittyvät vaikeudet ovat osoitus siitä, miten vaikeaa yhteisymmärryksen löytäminen saattaa olla 27 jäsenmaan unionissa. Alkutalvesta Kosovo ja sen itsenäisyyden tunnustaminen testasivat unionin yhtenäisyyttä. Unionin laajentuminen, kauppapolitiikka ja EU-Venäjä-suhteiden kehittäminen koettelevat unionia jatkuvasti. Myös energia- ja ilmastopaketista päättäminen ja joulukuussa 2009 pidettävään Kööpenhaminan ilmastokokoukseen valmistautuminen yhtenäisenä saattaa tuottaa vaikeuksia unionille. Tässä asiassa onnistuminen on kuitenkin tärkeää, jotta EU voi jatkossakin toimia ilmastopolitiikassa edelläkävijänä ja uskottavana maailmanpoliittisena toimijana.

Nämä asiat nostavat esille väistämättä kysymyksen eriytyvän integraation mahdollisuudesta. Itse olen aina halunnut korostaa unionin yhtenäisyyden merkitystä ja pitää mahdollisena sitä, että jokainen jäsenmaa voi osallistua kaikkeen toimintaan niin halutessaan. Se on kuitenkin selvää, että Suomen intressissä on olla mukana EU:ssa aina siellä, missä päätöksiäkin tehdään.

Unionilla on 2010-luvulla edessään myös isoja uudistuksia omissa politiikoissaan kuten maatalouspolitiikassa tai rahoituskehyksissä vuoden 2013 jälkeiselle ajalle. Eurooppalainen ruoan tuotanto on pystyttävä turvaamaan jatkossakin. Rahoituskehysneuvotteluihin meidän on valmistauduttava hyvin ja samalla on tunnustettava, että lähenemme koko ajan niin sanottua perinteistä nettomaksajien ryhmää johtuen hyvästä taloudellisesta kehityksestämme.

Suomi on unionin jäsen kehittääkseen Eurooppaa, ja Suomen paikka on sen kehittämisen keskellä. Minulla on edellä kuvatun kaltainen näkemys EU:n haasteista ja sen tulevaisuudesta 2010-luvulla, mutta niistä olisi tärkeää löytää myös suomalaisen yhteiskunnan yhteinen tahtotila. Siksi olen päättänyt kutsua yhteiskunnan eri tahoja kuten puolueita, elinkeinoelämää, ammattiyhdistysliikkeen, kansalaisjärjestöjä ja tutkijoita keskustelemaan minkälaiseksi Suomi haluaa Euroopan unionin kehittyvän 2010-luvulla ja minkälaista politiikkaa Suomen pitäisi harjoittaa EU:ssa. Kutsun alkuvuodesta 2009 koolle ison kansallisen keskustelufoorumin: yhteinen suomalainen tahtotila Euroopan unionista 2010-luvulla. Keskustelufoorumi on myös osa eduskunnalle myöhemmin annettavan EU-vaikuttamisselonteon valmistelua.